Andalusian auringossa - matka-, viini- ja ruokablogi

Neljän vuoden odotus palkittiin taas eilen, kun Englanti aloitti oman urakkansa jalkapallon MM-turnauksessa. Vastassa oli yksi kisan kovimmista maista Italia. Niinikään odotetusti Englanti otti turpaansa, joka onkin tosin ilmeisesti sekaisin olevan keskikentän ja hajanaisen puolustuksen sijaan minun vikani. Kyllä, minun.

Jokunen aika takaperin meillä vietettiin taas sunnuntailounasta oikein pitkän kaavan mukaan ja varsin italialaisissa tunnelmissa. Possunhimoissani olin paistanut pöytään porchettaa (malttakaa hetki, pian se on blogissa!) - tuota Rooman erikoisuutta. Jo tämä sai aikaan hienovaraisesta paheksunnasta viestiviä kulmakarvankohotuksia, jotka ciabatan (ei todellakaan omaa tuotantoa, mutta jos joltain löytyy varma resepti, otetaan se ilolla vastaan!) myötä voimistuivat murinaksi. Iloisesti Italian väreissä komeillut Caprese (tomaatti-mozzarella-basilikasalaatti) sai kielenkannat laulamaan ja sain kuulla, että olin kattauksellani ihan omin voimin torpedoinut koko turnauksen ja asettanut kirouksen Englannin avausmatsin päälle. Minä! Joka en edes uskalla liikahtaa matsipäivinä ilman tiettyjä, onnea tuottavia alusvaatteita!

Tämä salaatti jatkaa samaa värimaailmaa (en ilmeisesti koskaan opi). Kummalliselta kuulostavasta yhdistelmästä huolimatta jonkinlaiseksi klassikoksi on ehtinyt muodostua tämäkin. Vesimelonin makeus yhdistettynä fetan suolaisuuteen ja mintun raikkauteen vaan toimii. Ja vesimeloni ja mustapippuri... aah!

Oliivit voi jättää poiskin ja mintun voi puolestaan korvata maun mukaan myös basilikalla tai korianterilla. Oman twistinsä antaa vesimelonin grillaaminen. Mutta kuten kaikessa yksinkertaisessa, vain muutaman aineksen jutussa, on raaka-aineiden oltava hyviä. Käytä siis kunnon, pehmeänlohkeilevaa fetaa (helsinkiläisille suosittelen Hakaniemen Hallin Lentävää Lehmää) ja jätä se kumimainen vinkulelu suosiolla kaupan hyllyyn.

Lisukkeena noin kuudelle

1/2 vesimeloni (omani oli 1,2-kiloinen)

400 gr hyvää fetajuustoa

kourallinen mintunlehtiä

kourallinen oliiveja valutettuna

1 tl mustapippuria

(sitruuna)oliiviöljyä

tarjoiluun: balsamicosiirappia (halutessasi)

Halkaise meloni ja leikkaa reilun sentin siivuiksi. Poista kuori ja leikkaa siivut kuutioiksi. Leikkaa feta samankokoisiksi kuutioiksi ja kääntele mintunlehtien (ja, jos niitä käytät, kahtia halkaistujen oliivien) kanssa melonin joukkoon. Rouhaise päälle mustapippuria ja lorauta joukkoon hyvää oliiviöljyä.

Kesäistä, raikasta, nopeaa, helppoa...voi kunpa sitä olisi myös Englannin jalkapallo!

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Aloitin päiväni kilistelemällä Eteläesplanadi 20:een aamulla auennutta uutta Alkoa.

Ruokapuolesta vastasi Savoyn Kari Aihinen, jonka kanssa ehdin myös taas muutaman sanan vaihtaa (kun se on niiiiiiin ihana!)... ja pettymyksen tuottaa, kun en ole vielä ehtinyt kokeilemaan Savoyn katolle avautunutta shampanjaterassia. Hyvänä päivänä siellä on kuulemma aurinkoa ihan aamusta iltaan - voiko sivistyneempää tapaa hakkia rusketus ollakaan? Säästyneet etelänmatkarahat voikin sitten kuluttaa vaikka illallisella ravintolan puolella...!

Uutta myymälää kehtaakin juhlistaa: se on valoisa, tyylikäs ja valikoimaan on selkeästi panostettu. Tarjonnan suunnittelussa on otettu huomioon Eteläesplanadilla liikkuva väki: liikemiehet, naiset, turistit ja piknikille suuntaavat paikalliset. Pääpaino on huolella valituissa viineissä ja bongasinkin tulevaan kesään monta kokeilunarvoista roséta. Ilolla tutkailin myös portviinien ja sherryjen tavallista laajempaa valikoimaa.

Etenkin piknik-kansaa liike hemmottelee, sillä viinien lisäksi täältä löytyy myös muita pikniktarvikkeita: liinoja, istuinalustoja ja laseja. Niin piknikkareita, yhden hengen talouksia kuin niitä erityisiä hetkiä juhlistavia pariskuntia ilahduttanee myös se, että pikkupullojenkin valikoima on laaja...

... myös shampanjassa! Missä muualla olette nähneet esimerkiksi Krugia?

Ja shampanjahetkiinhän oman säväyksensä tuo tunnetusti myös oikea välineistö...

Myös alkoholittomissa vaihtoehdoissa löytyy. Me pääsimme tutustumaan niistä ehkäpä parhaimpaan: kotimaiseen Kontiomehun Lehtikuohuun. Kevyet kuplat tuovat upean aromikkaaseen juomaan ihanan juhlan tunnun - tätä juo jopa mieluummin kuin halpaa, tunkkaista skumppaa!

Täältä löytyy myös kesävieraiden mökkiviemisiksi sen verran ihania tuomisia, että voi olla, että saa jopa kutsun viipyä vähän pidempäänkin. Katsokaa nyt vaikka tätä Verso Designin suloista pullokoria!

Myös urbaanimpaan kyläilyyn löytyy täältä ihan varmasti tervetulleita lahjoja. Esimerkiksi meillä Töölöössä ollaan erityisen vieraanvaraisia tällaisen setin kanssa kylään tupsahtaville yllätysvieraille...

Myymälässä on viehättävää, kauppahallimaista tunnelmaa. Kehityspäällikkö Sampsa Kemppainen kertoikin uuden liikkeen yhdistävän kivijalkaliikkeen perinteet uuteen teknologiaan ja pian avattavien, uudistuneiden www-sivujen tarjoamiin digitaalisiin palveluihin. Sieltä vain kosketusnäytöltä valitsemaan! Onko haussa grilliruokiin käyvä viini? Vai jotain erityistä hemmotteluhetkiin? Täältä löytyy!

Asiantuntevaan palveluun panostetaan toki täällä ihan henkilökohtaisellakin tasolla. Toimitusjohtaja Hille Korhonen kiittelikin jutellessamme asialleen omistautunutta ja työhonsä intohimoisesti suhtautuvaa henkilökuntaa. Jotain siellä selvästi oikein tehdään: valittiinhan Alko vuonna 2014 suuryrityksistä parhaaksi työnantajaksikin!

Modernista yleisilmeestä huolimatta Alkolla on Espalla jo pitkät perinteet, kertoi puolestaan palvelujohtaja Kari Pennanen. Ensimmäinen Alkon myymälä avattiin Esplanadille Bensowin taloon ja tämä tänään auennut on järjestysnumeroltaan jo 350. Otetaas kaikki sille! Cin cin!

Niin... ja treffit sovitaan sitten sinne shampanjaterassille! Kuka lähtee mukaan?

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Ainakin Töölöön taivaalla aurinko väläyttelee hymyään sen verran ilkikurisesti, että ehkä tästä vielä jotain ihan oikeasti tulee? Aina tuo keskikesän juhla tulee jotenkin ihan puskista ja niinpä mekin havahduimme siihen ihan liian myöhään paetaksemme kaupungista. Vaan mikäs on kaupungissa ollessa kun on hyvää seuraa!

Heti kun saamme hoidettua viimeisen (ja viikon viidennen - eläköön järjestelmällisyys...) kauppareissun alta pois, korkkaamme rosén, pussailemme ehkä vähän ja hiljennymme juhannuksen viettoon, mekin. Tulossa on ainakin silakkaa aasialaisella tomaatti-chili-kookos-korianteritwistillä ja currysilakkaa. Ja uusia perunoita, tietty! Myös muhkeat possunkyljykset odottavat pääsyä pannuun rosmariinin ja raparperin kanssa. Ja mustekala on menossa hautumaan savupaprikasta ja mahdollisesti sherrystä särmää saavan tomaattikastikkeen hellään syleilyyn.

Tulkaahan juhannuksen jälkeen kurkkimaan, tuliko mistään mitään! Sitä odotellessa ihanaa, rakkauden- ja ilontäyteistä juhannusta teille kaikille! Virratkoon ruokapöydissänne viini, raikukoon nauru pitkälle yöhön ja tulkoon taikanne todeksi!

Niin, ja älkää nyt hukkumaan menkö - kyllä meillä lukijoita tarvitaan vielä juhannuksen jälkeenkin!

Juhannus on nyt taas vuodeksi ohi. Kumppareissa ja villapaidoissa sitä vietettiin, mutta hauskaa oli. Emme hukkuneet, eronneet, pettäneet, riidelleet tai joutuneet edes putkaan. Alkoholiakin nautimme liki kohtuullisesti. Herranjumala - tältäkö se aikuisuus tuntuu? Ennenkuin mennään noihin keskikesän juhlan kokkailuihin, tyhjennetään vähän tuota postausjonoa ja aloitetaan tällä jo taannoin luvatulla sunnuntailounasherkullamme. Esimakua tulevista löydät muuten blogin Facebook-sivuilta!

Niin... taisin tuossa joku aika hehkuttaa niitä kevään ja kesän antia kaikkine ihanine kasviksineen ja sitä, kuinka "tukevat liharuoat saisivat hetkeksi väistyä". Näkyy olevan vähän niinkuin se liki urbaanilegendaksi muodostunut "yksillä käyminen". Eihän siinä vain koskaan niin käy.

Kyllä tuo possu vain näyttää kummasti maistuvan. Ja kun on grillausilmatkin melkein parhaimmillaan, niin mikä on maistuessa! Possunkylki on noussut viime aikoina ihan suosikiksi. Filippiiniläisen lechon liempon ja periandalusialaisten chicharronesien jälkeen on vuorossa kunnianosoitus Italian annille: porchettaa, per favore!

Porchetta on keskisen Italian ja nimenomaan Rooman alueen herkku johon siellä käydessäni rakastuin. Tämä on yhtä hyvää niin lämpimänä kuin kylmänä esim. leivän päällä, joten kanna kotiisi samalla niin iso släbä sitä kylkeä kuin kantaa jaksat - tähän tulee nimittäin himo! Sitruunankuoren voi halutessaan korvata myös appelsiininkuorella. Ja yrttien kanssa saa (ja pitääkin!) olla avokätinen!

Neljälle - kuudelle

2 kg pala luutonta (luomu)possunkylkeä

6 valkosipulinkynttä

2 tl suolaa

4 rkl oliiviöljyä

2 rkl fenkolinsiemeniä

8 oksaa rosmariinia (hienonnettuna n. 2 rkl)

1/2 punttia timjamia, lehdet riivittynä (silputtuna (n. 2 rkl)

kourallinen salvianlehtiä (silputtuna n. 2 rkl)

1/ 2 sitruunan kuori raastettuna

2 tl kuivattuja chilihiutaleita

mustapippuria

Murskaa valkosipulinkynnet öljyn ja suolan kanssa morttelissa tahnaksi. Paahda fenkolinsiemenet kuumalla, kuivalla pannulla (varo palamista!) ja murskaa ja lisää valkosipulitahnaan raastetun sitruunankuoren kanssa. Hienonna yrtit. Hiero valkosipulitahna possun lihaan ja levitä yrtit kerrokseksi sen päälle. Kääri tiukasti rullalle ja sido.

Anna maustua kylmässä peittämättä ainakin muutaman tunnin tai seuraavaan päivään. Ota huoneenlämpöön muutama tunti ennen kypsentämistä. Kuivaa pinta ja hiero suolaa nahkapuoleenkin. Ennen paistamista hiero vielä n. ruokalusikallinen öljyä nahkaan. Aseta uunivuokaan ritilän päälle ja paista 180 asteessa puolisen tuntia puolivälissä kääntäen puolisen tuntia. Laske sitten lämpötila 160 asteeseen, peitä possu foliolla ja jatka kypsentämistä vielä 2-3 tuntia kunnes sisälämpötila on 75-78 astetta.

(Folion seurauksena se nahka ei rapeudu ihan cracklingiksi, minkä ansiosta rulla on helpompi leikata)

Anna hieman jäähtyä ja leikkaa (ohuiksi) siivuiksi.

PS. Muistatteko, miten sain kuulla langettaneeni italialaisella menuvalinnallani kirouksen Englannin ja Italian välisen ottelun päälle? Saas nähdä miten käy MM-kisoissa seuraavaksi: tein nimittäin viikonloppuna SAKSALAISTA perunasalaattia...!

_____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Ilman lämmetessä ja Hannan Soppa-blogin Vietnamin-reissun kuvia kuolatessa ei matkakuumeella ole ollut rajaa. Omiin lomiin on kuitenkin vielä sen verran aikaa, ettei aamukampaa kannata esiin ihan heti kaivaa, joten ensiapuna toimii makumatkailu Kaakkois-Aasian katukeittiöiden antiin omassa keittiössä. Onneksi sen verran on edistystä tapahtunut täälläkin, että suurimman osan aineksista noukkii mukaansa ihan lähikaupan valikoimista!

Nämä Vietnamissa banh xeon nimellä tunnetut rapsakat pannukakut ovat ihanaa kesäruokaa – kuori on gluteeniton ja täytettä voi varioida mielensä mukaan vaikka kokonaan kasvisruoaksi. Kääräise ne salaatinlehteen, dippaa makeankirpeänhappamantuliseen Nuoc Cham- kastikkeeseen ja nauti!

Käyttämäsi paistinpannun koosta riippuen tästä tulee 4 – 6 kappaletta

Hoi An- pannukakut:

2,5 dl riisijauhoa

vajaa 2 dl kylmää kivennäisvettä

1 tl curryjauhetta

1 tl suolaa

Sekoita kuivat aineet keskenään, kaada joukkoon vesi ja sekoita ainekset tasaiseksi taikinaksi. Anna levätä huoneenlämmössä tunnin verran.

Täyte:

250 gr jättikatkarapuja

1 pieni chili

1 limen mehu

2 valkosipulinkynttä

suolaa, mustapippuria

1 porkkana raastettuna

½ rasia pavunituja

3 kevätsipulia varsineen hienonnettuna

tarjoiluun: tuoreita yrttejä (korianteria, minttua ja/ tai thaibasilikaa)

Sulata ja kuori katkaravut. Halkaiset pituussuunassa kahtia. Sekoita marinadin ainekset ja anna maustua puolisen tuntia. Valuta, suolaa ja pippuroi ja paista nopeasti pannulla. Kuori ja raasta porkkanat. Purista niistä ylimääräinen neste pois. Hienonna kevätsipulit.

Kuumenna muutama rkl öljyä pannussa. Sekoita taikina tasaiseksi aina ennen uuden pannukakun paistamista. Kaada taikinaa pannulle tasaiseksi kerrokseksi. Paista viitisen minuuttia kunnes reunat alkavat käpristellä ja lusikoi letulle sitten täytettä. Jatka paistamista vielä minuutin verran kunnes lettu on rapea ja kullanruskea. Käännä lettu kahtia ja valuta tarvittaessa talouspaperin päällä. Leikkaa siivuiksi ja tarjoile tuoreiden yrttien kera salaatinlehteen käärittynä.

Nuoc Cham- dippikastike:

1-2 pientä punaista chiliä (riippuen kuinka tulisen kastikkeen haluat)

2 valkosipulinkynttä

muutaman sentin pala tuoretta inkivääriä raastettuna (reilu 2 tl)

3 tl sokeria

2-3 limen mehu (reilu ¾ dl mehua)

reilu ½ dl kalakastiketta

Sekoita ainekset ja tarkista maku, lisäten tarvittaessa sokeria tai chiliä.

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Luonnon puhjetessa ympärillä uljaaseen keväiseen kukoistukseensa, näkyy se myös lautasellani. Kaikki kevään ihana tuore anti tekee vihreästä keittiössäni jokakeväisen hittivärin - sanoo Pantone mitä tahansa. Niinkuin vaikka tässä ihanassa risotossa, joka saa raikkaan vihreytensä herneestä kolmessa muodossa: minttuisesta hernepyreestä, tuoreista herneistä ja herneenversoista.

Herneenverso nousee aina keväisin yhdeksi suosikkiyrtikseni - se kun antaa esimerkiksi salaatteihin ihanan vehreän herneisen maun ilman herneiden jokseenkin hankalasti syötävää rakennetta.

Meillä risotto tarjottiin valkosipulilla, chilillä ja limellä marinoitujen jättikatkaravun pyrstöjen kera, mutta kasvissyöjät voivat toki jättää ne poiskin. Tai risoton voi tarjota punajuuririsoton lailla kalan kaverina!

Pääruokana 3-4 hengelle, alkuruokana 6 syöjälle

Hernepyree:

200 gr herneitä

1/2 limen mehu
1/2 dl kanalientä

1 reilu rkl silputtuja (vahvan) mintunlehtiä

suolaa, pippuria

Kuumenna herneet pannulla tilkassa voita. Soseuta muiden ainesten kanssa ja mausta suolalla ja pippurilla.

Hernerisotto:

3 dl hyvää risottoriisiä

1 dl valkoviiniä

1-1,2 litraa kanalientä (tai kasvislientä)

2 salottisipulia

50 gr voita

1 puska herneenversoja

1 reilu rkl mascarponea (tai turkkilaista jogurttia)

100 gr herneitä

Chili-valkosipuli-jättikatkaravut:

400 gr (kuorellisia) jättikatkarapuja

1 limen raastettu kuori ja mehu

2 pientä chiliä

2 valkosipulin kynttä hienonnettuna

1/4 dl öljyä

Jos käytät pakastettuja katkoja, sulata ne. Sekoita marinadin ainekset ja anna katkojen marinoitua puolisen tuntia eli risoton valmistuksen ajan. Kun risotto melkein valmista, grillaa ne molemmin puolin muutaman minuutin ajan, suolaa ja pippuroi.

Hienonna sipuli, kuullota se voissa ja lisää riisi. Anna senkin kuullottua hetki ja lisää sitten valkoviini. Anna sen imeytyä ja ala sitten lisätä lientä muutama desi kerrallaan. Pidä liemi kuumana toisessa kattilassa ja lisää uusi satsi aina vasta kun edellinen on imeytynyt. Kun riisi on liki juuri oikeankypsyistä (anna risoton jäädä löysähköksi sillä se asettuu hyvin pian muutenkin!), sekoita joukkoon hernepyree, hienonnettu minttu ja mascarpone.

Tarjoile herneenversojen ja (halutessasi) grillattujen katkaravunpyrstöjen kera.

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Siltä varalta että se ei ollut vielä kaikille selvää, niin tulemme Pride-viikon kunniaksi kaapista ulos, mekin. Me olemme sateenkaariystävällinen, tasa-arvoista avioliittolakia ja rakkautta kaikissa muodoissaan vaaliva blogi. Asiaa myös gradussani aikoinani tutkineena ja ystäväpiirissä puineena voin kertoa, että voin lailla ei tuosta tulla tinkimään. Minulle kysymys on nimenomaan ihmisoikeuksista, ja ne ovat universaaleja. Mikä tarkoittaa että ne kuuluvat kaikille. Ihan kaikille.

Olen monesti kuullut kysyttävän, että miksi sitä pitää "juhlia?". Että miksi sen puolesta pitää marssia ja sitä ylpeyttä oikein hehkuttamalla hehkuttaa ja hieroa muiden kasvoille. Että kun ei heteroidenkaan tarvitse sitä heterouttaan muille julistaa, niin miksi sitten niiden?

Niin. Jos asia olisikin noin selvä ja tasa-arvoisuus ihan oikeasti maailmassamme vallitsisi niin eihän sitä tarvitsisikaan. Mutta kun ei se noin ole. Ja jokaisessa pride-kulkueessa minä mietin niitä, jotka toivoisivat voivansa olla mukana; niitä, jotka eivät sitä (vielä) uskalla tehdä. Niitä kaikkia pikkukaupungeissa kärvisteleviä, masennuksen, itsetuhoisuuden ja -inhon kanssa kamppailevia nuoria, jotka luulevat olevansa yksin maailmassa. Niitä, jotka eivät voi ymmärtää, miksi he ovat erilaisia. Niitä, jotka niin epätoivoisesti toivovat voivansa olla ihan niinkuin muutkin. Pride-viikko ja sen joka vuosi kruunaava kulkue ovat viesti paitsi sille edustamastaan kansasta vieraantuneelle Arkadianmäelle, myös heille. Te ette ole yksin. Teitä on lisää. Paljon lisää. Ja se, mitä te tunnette, ei ole aihe häpeään. Teillä on kaikki syyt maailmassa olla ylpeitä itsestänne, juuri sellaisena kuin olette.

Se ikiaikainen väittely "synnytäänkö siihen vai kasvetaanko siihen" on minulle täysin toissijainen. Enkä ymmärrä, millaisia tarkoitusperiä se keskustelu edes palvelee. Entä jos voidaan osoittaa sen olevan synnynnäistä, ihan niinkuin vihreiden silmien tai vasenkätisyyden? Jos se voidaankin laboratorio-olosuhteissa eristää tietyn kromosomin aiheuttamaksi? Olisiko siinä peruste sikiöseulontaan? Oikeuttaisiko se vaikka raskaudenkeskeytyksen?

Mistään kevein perustein tehdystä lifestyle-valinnasta siinä ei ole kyse. Sellaista on vaikka kasvissyönti. Tai ateismi. Tai Crocsien käyttäminen. Mutta miten joku voi kuvitella kenenkään tietoisesti valitsevan elämän, joka edistyneimmissäkin, liberaalisuudellaan ja yksilönvapaudellaan ylpeilevissä maissa altistaa kiusaamiselle, syrjinnälle ja väkivallalle?

Koska sitä se tekee. Vaino, vankeustuomiot, kidutus, kuolemanrangaistukset ja esimerkiksi suuntautumista korjaamaan pyrkivät raiskaukset saavat meidät pöyristyneinä pyörittelemään silmiämme kaikennäköisten Ugandojen ja Etelä-Afrikoiden takaperoisuudelle, mutta osataan sitä meilläkin. Esimerkiksi Yhdysvalloissa seksuaalinen orientaatio on kolmanneksi suurin viharikosten motiivi.

Jokseenkin kätevästi kaikissa homokeskusteluissa sivuutetaan se tosiasia, että sellaisissa yhteiskunnan tukipilareina toimivissa heteroperheissä ne ovat ne homotkin kasvaneet. Parhaassa tapauksessa juurikin sellaisista miehen ja naisen malleista nauttien. Niin että ehkä se orientaatio ei vesirokon lailla olekaan tarttuvaa? Ehkä se ei olekaan virus, joka raivoisasti pyyhkisi yli koko maan hävittäen perussuomalaisten äänestäjät dinosaurusten lailla sukupuuttoon?

Ja jos siitä miehen ja naisen mallista lapsen kasvuympäristössä ollaan niin huolissaan, niin entäs nuo (hetero)yksinhuoltajaperheissä kasvavat (hetero)avioerolapset joiden isät ovat teillä tietymättömillä eivätkä edes elatusapuun vaivaudu? Ja kaikki adoptioon päätyvät ei-toivotut, heitteillejätetyt lapset? Niiden pyhien heterounioneiden tuotoksia nekin. Yli puolet avioliitoista päättyy tällä hetkellä eroon, joten kyllä minä olisin taipuvainen uskomaan, että ihan itse ne heterot ovat avioliittoinstituutionsa ryssineet ja sen pyhyyden rapauttaneet.

Tasa-arvoisessa avioliitossa on nimensä mukaisesti kyse juuri tuosta: tasa-arvosta. Ja mehän niin tykkäämme patsastella sen mallimaana. Jos rekisteröity parisuhde olisi tasa-arvoinen avioliiton kanssa kaikissa suhteissa, niin eihän kellään olisi mitään intressejä ylläpitää kahta rinnakkaista instituutiota, eihän? Sanoohan sen jo terve järkikin.

Eilinen Helsinki Pride kokosi kulkueeseen ja sitä seuranneeseen puistojuhlaan arviolta yli 20 000 ihmistä - ainakin tuplasti sen verran mitä edellisenä vuonna. Siellä olimme mekin, rakkautta - omaamme ja muiden- juhlien. Osa marssijoista kertoi tulleensa mukaan nimenomaan taannoisen lakialoiteäänestyksen ärsyttämänä. Ja selvän viestin se lähettikin. Vietimme päivää mahtavien tyyppien kanssa loistavia keskusteluja käyden ja sydäntälämmittäviä tarinoita jakaen. Uskokaa vain - ei se tähän jää.

Rakkaus on ihmisoikeus - kyllä kaikilla on oltava yhtäläinen oikeus anoppiin!

Viime viikot ovat olleet täynnä keski-ikää lähestyvän tupakoitsijan hengen salpaavia muutoksia. Olen siirtynyt kuvaamaan RAWina, ottanut käyttöön Lightroomin ja lisäksi Naapurinpoika meni hankkimaan minulle ammattilaistasoisen jalustan. Seuraava objektiivikin on jo hankinnassa. Että jos tuolla kalustolla ei saada hyviä kuvia aikaiseksi, niin en tiedä millä.

Mutta kaikista suurin muutos on siirtymiseni älypuhelinaikakauteen. Kyllä, minunkin oli pakko nöyrtyä ja yrittää ponnistaa sinne teknologisen edistyksen aallonharjalle. Ja tuon Naapurinpojan käyttööni konfiguroiman (sanavarastooni on ilmaantunut sanoja, joiden olemassaolosta en aikaisemmin edes tiennyt!) omenapuhelimen myötä olemme nyt myös Instagrammissa. Maailman toiseksi viimeisenä ihmisenä, ilmeisesti... Ja ei siitä mihinkään pääse - elämänlaatuni on parantunut eksponentiaalisesti. Olen jo onnistunut yhden selfienkin ottamaan!

Niin, että jos kokkaamiselta ja bloggaamiselta ja Facebookkaukselta ja Pinterestoimiselta on vahingossakaan jäänyt yhtään ylimääräistä aikaa, niin eiköhän tuo Instagram pidä siitä huolen. Liity siis seuraajiin täältä!

Joo, ja lupaan: ei bikinipyllyselfieitä. Ikinä.

Kyllä! Nyt alkavat vihdoin ne juhannuspostaukset! Tällä vauhdilla ne lienevät kaikki julkaistu seuraavaan ruokafestivaaliin, rapujuhliin mennessä...

Taikoja ei meillä juhannuksena tehty. Ei kieriskelty alastomina pellossa, tuijoteltu kuvajaisia lammenpinnasta keskiyöllä tai edes kerätty seitsemää sorttia kukkia tyynyn alle siinä toivossa, että jokin näistä olisi saanut aikaan sen tulevan aviomiehen näyttäytymisen unissa. Ehei! Niin luottavaisia hölmöjä oltiin meillä tulevaisuuden ja rakkauden suhteen, että ainoat kukkaset nähtiin tässä poropiiraassa.

(Isot ihmiset. Rakkaudelta on otettu lukua useampaankin otteeseen ihan molemmat eikä mitään ei olla opittu...! Vaan ehkä nyt on viimein sen happy endin vuoro...?)

Mutta asiaan! Se piiras oli paitsi melkoisen hurmaava, myös melkoisen hyvää. Ääh - mitäs sitä nöyristelemään: hurjan hyvää se oli! Ja siltä varalta, että se juhannus tai muu kesän bakkanaali venähtää vähän liian pitkäksi, on tämän suolaisen lihan, sipulin, kananmunan ja suolakurkun yhdistelmä vähintään yhtä hyvää seuraavana aamuna. Vähän niinkuin sellainen elegantimpi versio krapulapizzasta...

Poron voi halutessaan korvata myös kylmäsavuheposella. Tai rapeaksi paistetulla pekonimurulla.Tai miksei vaikka salamilla! Ruohosipulin olen joissain versioissa korvannut myös lipstikalla eikä siitäkään kyllä huonoa tullut. Osan kermasta voi puolestaan korvata juustoraasteella.

Pohja oli se nopeasti ja vaivattomasti valmistuva, mm. lohi-pinaatti-kananmunapiiraasta ja parsa-prosciuttopiirasta tuttu resepti, jossa korvasin yhden vehnäjauhodesin ruisjauholla. Suolaa pohjaan ei tarvitse lisätä yhtään, sillä sen verran se sitä täytteistään saa. Ja pohjan reseptin löydät siis täältä.

Nypi pohjan ainekset yhteen ja anna levätä kelmuun käärittynä kylmässä puoli tuntia. Kaulitse sitten ohueksi levyksi ja nosta vuokaan. Anna jähmettyä kylmässä puoli tuntia.

Levitä pohjan päälle folioarkki ja sen päälle riisiä, kuivattuja papuja tms. ja esipaista 200-asteisessa uunissa 10-15 minuuttia. Nosta folio ja jatka paistamista vielä toiset 10 minuuttia.

Täyte:

1/2 isosta punasipulista
75 gr kylmäsavuporoa
1/2 dl suolakurkkukuutioita

Kuori ja leikkaa punasipuli haluamasi kokoisiksi suikaleiksi. Pehmitä pannulla (halutessasi) hetken aikaa. Levitä sipulit hieman jäähtyneelle, esipaistetulle pohjalle. Ripottele sitten päälle kylmäsavuporo(rouhe) sekä vajaan sentin kuutioiksi leikatut suolakurkut.

Munamaito:

2 kananmunaa
2 dl kermaa
1 dl maitoa
1 rkl silputtua ruohosipulia
1 tl mustapipuria

Sekoita munamaidon ainekset ja kaada täytteen päälle. Paista uunissa 175 asteessa 30 -40 minuuttia kunnes täyte on asettunut. Anna jäähtyä ja koristele kylmäsavuporosuikalein ja rucolanlehdin. Ja kah - taas jaksaa polkata aamuun asti!

_________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

No eihän se juhannus mitään olisi ilman uusia perunoita! Ja eihän ne uudet perunat mitään olisi ilman kalaa! Tosin havahtuessamme viimein juhannuksen vääjäämättömyyteen vain muutama päivä ennen hoohetkeä olivat sillit jo kaupoista tyhjentyneet. Silakkaa sen sijaan löytyi, joten sillä sitten mentiin.

Ihan perinteisimmästä päästä ei tosin tämäkään taida olla, mutta sitäkin parempia nämä kyllä ovat. Rakastan curryä ainakin yhtä paljon kuin silakkaa - lapsena söin sitä jopa vaniljajäätelön kanssa...!

Ja jos tämä saa kuolan valumaan, niin odottakaas vain sitä juhannuksen kalapöydän toista tähteämme: kookoskermasta, tuoreesta korianterista ja srirachasta pehmeän tulisuutensa saavaa tomaattisilakkaa! Ja ei, tämä ei ole kalavale!

Vaikka en mikään kummoinen perinteenvartija olekaan, niin sen verran sutjakasti juhannuksen alla perkaantuivat niin mustekalat (kyllä - mustekalaa tulossa! Pitkästä aikaa!!!) kuin silakatkin että ehkäpä tuo Naapurinpoika on marttavalintaansa ihan tyytyväinen...!

400 gr silakkafileitä

Kypsytysliemi:

1,25 dl etikkaa

5 dl vettä

1 rkl suolaa

Huuhtele silakkafileet ja valuta/ taputtele kuiviksi. Nylje halutessasi. Sekoita kypsytysliemen ainekset keskenään ja kaada silakkafileiden päälle. Anna raakakypsyä peitettynä kylmässä 6-8 tuntia. Valuta huolellisesti.

(Jos käytät silliä, valuta se, leikkaa se noin sormen levyisiksi suikaleiksi ja kääntele kastikkeeseen maustumaan seuraavaan päivään).

Maustekastike:

1 pieni lastenruokapurkki mangososetta (tai 1 todella kypsän mangon hedelmäliha soseutettuna)

1 dl majoneesia

0,5 dl turkkilaista jogurttia (tai crème fraîchea tai vaikka kookoskermaa)

1/2 tl jauhettua inkivääriä

1 reilu rkl curryä

1 reiluhko tl sinappia

1 reilu rkl ruohosipulia (tai kevätsipulia) silputtuna

ripaus valkopippuria

Sekoita ainekset tasaiseksi kastikkeeksi ja tarkista maku (mausta tarvittaessa varoen suolalla). Kääntele joukkoon silakat ja anna maustua ainakin seuraavaan päivään. Kaveriksi ne tavanomaiset härpäkkeet eli uusia perunoita, saaristolaisleipää ja snapsilauluja.

_______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Viimeistään nyt on kaikkien aika sanoa se ääneen. Antaa mennä, toistakaa perässäni: si-lak-ka-ei-ole-ros-ka-ka-la. Silakka on i-han-mah-ta-va-ka-la. Silakka on halpa ja hyvä ja niin us-ko-mat-to-man-mo-ni-puo-li-nen-ka-la. Joko olette kokeilleet vaikka valkosipulista sinappisilakkaa? Tai Cosmopolitan-silakkaa? Tai hummerisilakkaa? Kokeile nyt ainakin uusinta herkkua: mangoista currysilakkaa! (Näissä aasialaisvivahteissa on muuten sekin bonus, että ne maistuvat myös niille, jotka eivät vielä ole sillin ja silakan jaloutta ja kiistatonta asemaa pohjoismaisessa sielunmaisemassa oivaltaneet...!)

Vaikka se terveysviranomaisten suositus kalan syömisestä ainakin kahdesti viikossa harvoin kohdallani toteutuu (kävi ilmi ettei salmiakkikaloja ja niitä kalanmuotoisia suolakeksejä lasketa!), niin säilötystä silakasta en tarpeeksi saa. Sitä menee helposti kerralla ihan koko purkki. No joo, kaksikin.

Tähän saakka Limoncelloinen sitruunasilakka on ollut ehkä se oma suosikkini, mutta suattaapi vuan olla, että tämä jopa kiilaa sen ohi. Naapurinpojan arvio oli selvä (ja totaalisessa objektiivisuuden puutteessaan ah, niin liikuttava): parasta silakkaa mitä on koskaan syönyt.

400 gr silakkafileitä

Kypsytysliemi:

1,25 dl etikkaa

5 dl vettä

1 rkl suolaa

Huuhtele silakkafileet ja valuta/ taputtele kuiviksi. Poista nahka halutessasi. Sekoita kypsytysliemen ainekset keskenään ja kaada silakkafileiden päälle. Anna raakakypsyä peitettynä kylmässä 6-8 tuntia. Valuta huolellisesti.

(Jos käytät silliä, valuta se, leikkaa se noin sormen levyisiksi suikaleiksi ja kääntele kastikkeeseen maustumaan seuraavaan päivään).

Maustekastike:

1 dl majoneesia
1 dl kookoskermaa (se kookosmaitotölkin paksu osa) (tai turkkilaista jogurttia tai crème fraîchea)
1 tl srirachaa
2 tl tomaattipyrettä
3 tl sokeria
1 tl tuoretta, raastettua inkivääriä (tai 1/2 tl jauhettua)
1/2 limen kuori ja mehu
kourallinen korianterinlehtiä (1 reilu rkl silputtuna)
(suolaa)

Sekoita ainekset tasaiseksi kastikkeeksi ja tarkista maku (mausta tarvittaessa varoen suolalla). Kääntele joukkoon silakat ja anna maustua ainakin seuraavaan päivään.

Ah. Ja oh. Tässä vaiheessa ~~juhannuskarkeloita~~ viinitastingiämme ~~muistikuvat~~ muistiinpanot ovat jokseenkin ~~puutteellisia~~ moniselitteisiä, mutta kyllä se taisi Kungfu Girl Riesling tässäkin olla voittaja.

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

En hirveästi ole muuten perunan perään, mutta se uusi peruna on kyllä ihan omaa luokkaansa. Jo sen tuoksu saa hyrisemään onnesta. Perunasalaattireseptejähän maailmasta löytyy (minun suosikkini? Espanjalainen, äyriäisfaneja hemmotteleva Ensalada Rusa), mutta ehkä tilaa on vielä yhdelle? Saksalaisissa perunasalaateissa perunat eivät saa niskaansa majoneesipohjaista kastiketta, vaan ne saavat potkunsa kirkkaasta, yleensä aika makeasta valkoviinietikka-sokeripohjaisesta versiosta. Tai, kuten meillä, öljystä ja sinapista (koska Saksa= makkara=sinappi).

Salaatteja näköjään teen hävettävän harvoin, eikä tämäkään tietenkään ihan sieltä keveimmästä päästä ole, mutta onhan tuossa vihanneksia. Niinkuin sitä perunaa. Josta (etenkin tällaisena kuorimattomana) saa niin B- kuin C-vitamiinia, kuitua kuin kaliumiakin. Ja pekoni... no sehän puolestaan on mitä oivallisin rakkauden lähde!

Kevätsipulin voi korvata myös ohueksi siivutetulla (puna)sipulilla, persiljan puolestaan rucolalla tai vaikka tillillä.

Neljälle - kuudelle

1 kg uusia perunoita
1 puntti kevätsipulia
1 (140 gr) paketti pekonia
1 reilu kourallinen kapriksia
muutama kourallinen persiljanlehtiä

Kastike:

1/2 dl oliiviöljyä
2 tl sinappia
muutama tippa kylmää vettä
1 tl mustapippuria

Sekoita sinappi öljyyn ja sekoita voimakkaasti. Lisää vettä vähän kerrallaan, kunnes koossa on tasainen kastike. Mausta mustapippurilla ja tarkista maku.

Höyrytä tai keitä perunat kypsiksi reilusti suolatussa vedessä. Halkaise isommat neljään osaan ja pienemmät puoliksi. Paista pekonia uunissa 200 asteessa kunnes ne ovat rapeita. Valuta talouspaperin päällä ja leikkaa haluamasi kokoisiksi paloiksi. Kääntele (vielä kuumien) perunoiden joukkoon kastike. Kääntele joukkoon myös muut ainekset, jätä maustumaan ja tarjoile huoneenlämpöisenä.

Tiesitkö muuten, saksankielen perunaa tarkoittava kartoffel tulee italiankielen tryffeliä tarkoittavasta sanasta tartufoli? Tai että suomenkielen sana peruna on peräisin ruotsinkielen päärynää tarkoittavasta sanasta päron? Sitä kun aikaisemmin Ruotsissa kutsuttiin nimellä jordpäron, maapäärynä. Samoilla linjoilla ollaan myös Ranskassa ja Hollannissa, jossa pottu tunnetaan nimillä pomme de terre ja aardappel eli maan omena. Mm. englanninkieleen alkujaan espanjan sanasta patata omaksuttu potato puolestaan viittasi alunperin ihan toiseen mukulaan: bataattiin. Kiitos Wikipedia - nyt syömäääääääääään!

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Naapurinpoika on kyllä ihan paras apukokki. Ritarillisesti se kantaa kuvaustarvikkeeni kun meidät kutsutaan kokkaamaan jonnekin ystävistäni, kärsivällisesti odottaa, kunnes ruoka on kuvattu ennenkuin saa mitään eteensä ja valittamatta tai kysymyksiä esittämättä lähtee keskellä yötä kävelylle etsimään johonkin kuvaan tarvitsemaani "juuri oikeanlaista lehteä". Niin, että kyllä se ansaitseekin vähän hemmottelua.

Vaikka sitten tällä! Tämä gluteeniton, ihanan sitruunainen ja mehevä kakku on niin hyvää, että aiheuttaa kuulemma välittömän ahmimishimon. Myös ihan normaaliruokavaliota noudattavissa...!

Unikonsiemenet voi halutessaan korvata myös hienonnetulla rosmariinilla, joka on sitruunan kanssa ihan paras kaveri! Kokeile vaikka näitä sitruuna-rosmariinivanukkaita!

Sitruuna-polentakakku:

150 gr voita

150 gr sokeria

150 gr mantelijauhoa

2 dl (n. 140 gr) hienoksi jauhettua polentaa

1,5 tl ruokasoodaa

125 gr turkkilaista jogurttia

3 sitruunan raastettu kuori ja mehu

(1 reilu rkl Limoncelloa jolloin 2 sitruunan kuori riittää)

3 kananmunaa

2 rkl unikonsiemeniä

Sekoita kuivay aineet keskenään .Vaahdota pehmeä voi sokerin kanssa vaaleaksi vaahdoksi toisessa kulhiossa ja lisää sitten joukkoon kananmunat yksi kerrallaan, välissä huolellisesti vatkaten. Lisää sitten turkkilainen jogurtti, sitruunankuoriraaste, sitruunan mehu ja lopuksi kuivat aineet.

Kaada massa leivinpaperilla vuorattuun vuokaan ja paista 175 asteessa 30-35 minuuttia. Peitä pinta tarvittaessa foliolla jos se näyttää tummuvan liikaa. Nosta uunista ja anna jäähtyä vuoassaan.

Sitruunakuorrute:

4 rkl tomusokeria

2-3 tl sitruunan mehua

Sekoita ainekset paksuksi kuorrutteeksi ja valuta jäähtyneen kakun päälle.

____________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Näistä Kaakkois-Aasiasta kotoisin olevista jättikatkarapu-maissifrittereistä on tullut yksi keittiöni kestosuosikeista: niillä on hurmattu ruokailijoita Lähi-itää myöten. Gluteenittomia näistä saa käyttämällä vehnäjauhon sijasta riisijauhoa. Varaudu joka tapauksessa siihen, että käsistä nämä tullaan viemään!

Koosta riippuen 24 - 30 kpl

Maissi-jättikatkarapufritterit:

150 gr maissia

200 gr jättikatkaravun pyrstöjä (keitettyjä)

1 vihreä chili

1 kevätsipulin varsi silputtuna

kourallinen korianterinlehtiä silputtuna

2,5 dl jääkylmää kivennäisvettä

3 dl jauhoja

1 tl leivinjauhetta

1 reilu tl curryä

1 reilu tl suolaa

Paistamiseen: öljyä

Sekoita kuivat aineet keskenään ja kaada joukkoon kivennäisvesi nopeasti tasaiseksi sekoittaen. Seos saa olla paksua. Lisää joukkoon valutettu maissi, muutamaan osaan leikatut jättikatkaravun pyrstöt, hienonnettu kevätsipuli, korianteri ja chili. Kuumenna öljy paksupohjaisessa kattilassa ja paista ruokalusikallisen kokoisia nokareita kunnes ne ovat kullanruskeita. Valuta talouspaperin päällä ja tarjoile välittömästi.

Ja vielä parempia nämä ovat dipin kanssa! Kokeile esim. mango-chili-inkiväärikastiketta tai vaikka sitä parsatempuroiden kanssa tarjottua dippiä.

Mango-chili-inkivääridippi:

1 dl majoneesia

1 dl turkkilaista jogurttia/ kermaviiliä

1 pieni lastenruokapurkki mangososetta

n. sentin pala tuoretta inkivääriä hienonnettuna

1 pieni punainen chili

1/2 limen raastettu kuori ja mehu

1 reilu rkl silputtuja korianterinlehtiä

suolaa

Sekoita ainekset suolaa lukuunottamatta tasaiseksi ja anna maustua jääkaapissa tunnin verran tarkista sitten maku ja mausta tarvittaessa suolalla.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Streat Helsingissä suurella innolla suoraan hiiligrillistä nauttimamme kanansydämet herättivät halun saada (niitäkin) lisää. Ja Hakaniemen hallin luottokauppiaaltahan niitä löytyi! Tein näitä ensimmäisen kerran erään sunnuntailounaamme aloittajaisiksi vähän huolissani, koska ovathan ne kuitenkin sydämiä. Ja näyttävätkin siltä (raukat - siellä ne ovat jonkun rinnassa verta pumpanneet ja sydän syrjällään odottaneet että koska se poika oikein soittaa ja sitten tulleet särjetyksi kun sitä soittoa ei koskaan tullutkaan...!) Onneksi vieraiden reaktiot eivät sydäntäni särkeneet, vaan nämä veivät heidänkin... no, sydämensä.

Näistä on sittemmin tullut meidän tämän kesän grilliherkku - Tukkataikuri vienosti pyytelee jo seuraavaa satsia...!

Helppoja nämä ovat kuin mikä. Meillä näitä tehtiin niin punaviinimarinadilla kuin ihan au naturelkin ja aika lailla tasan menivät mielipiteet siitä kumpi oli vieläkin parempaa. Kovin lihaisia nämä kyllä ovat, joten etenkin jos grillillä näitä teet, pidä huoli siitä, että se on tarpeeksi kuuma ja siitä, että annat näille tarpeeksi aikaa: sellainen 4 minuuttia/ puoli menee ihan kevyesti.

Alkuruokana n. neljälle

600 gr kanansydämiä

(rosmariini)öljyä

suolaa, mustapippuria

Punaviinimarinadi:

3 dl punaviiniä
1,5 oliiviöljyä
4 isoa valkosipulinkynttä hienonnettuna
4 isoa rosmariininoksaa

Jos käytät marinadia, sekoita sen ainekset ja anna sydänten marinoitua ainakin muutaman tunnin, mutta mielellään seuraavaan päivään. Pyyhkäise liika marinadi pinnasta pois, pujottele vartaisiin, suolaa ja pippuroi ja paista grillissä/ parilapannulla kypsiksi. Jota näihin syntyisi sellainen kaunis, kunnon grillattu pinta, koita muistaa olla sohimatta.

Jos skippaat marinadin, saa näihin halutessaan lisää makua myös suolaamalla ne.

Suolaliuos:

1 l kylmää vettä
3/4 dl suolaa
2 rkl sokeria

Yhdistä ainekset sekoittaen, kunnes sokeri ja suola ovat liuonneet. Lisää kanansydämet, peitä ja anna maustua kylmässä ainakin 3 tuntia. Valuita ja taputa kuiviksi. Pujottele vartaisiin (muista liottaa puisia vartaita tunnin verran), pyyhkäise rosmariiniöljyllä, mausta suolalla ja pippurilla ja grillaa. Ja sen rosmariiniöljyn ohjeenhan löydät täältä!

Tarjoile salaatin ja karamelisoiduista sipuleista tehdyn kastikkeen kanssa. Me viimeistelimme omamme vielä kuivapaahdetuista pähkinöistä rouhitulla murulla.

Kastike:

4 keltasipulia

1 rkl voita

muutama rkl oliiviöljyä

1/2 rkl balsamicoa

1 rkl sokeria

1/2- 1 tl sinappia (maun mukaan)

1/3 tl sesam (tai pähkinä)öljyä

1,5 dl vettä

1/2 tl suolaa

1/2 tl mustapippuria

Tarjoiluun: pähkinärouhetta (macadamia-, cashew- tai hasselpähkinää)

Kuori ja siivulta sipulit ohuelti. Kuumenna voi ja öljy kattilassa. Lisää sipulit, sokeri ja balsamico. Anna karamelisoitua keskilämmöllä 30-40 minuuttia tarkistaen välillä, etteivät ne pala. Sipuleista tihkuva neste ja öljy-voi-seoksen tulisi riittää, mutta lisää tarvittaessa hieman vettä. Kun sipuleissa on kaunis väri ja ne ovat keittyneet kokoon, anna niiden hieman jäähtyä ja soseuta. Lisää muut ainekset ja mausta. Tarjoile huoneenlämpöisenä.

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Olisihan tässä postausvuoroaan odottamassa toki vaikka mitä. Niinkuin nuo viimeiset juhannusruoat. Ja muutama muukin herkku. Mutta kyllä Hollanti sellaisen tempun meni tekemään noissa jalkapallon ämämmissä, että kyllä sitä Englanti-fanikin kehtasi vähän juhlia. Emmekä selvästikään yksin olleet: Oranje-huudot kaikuivat komeasti läpi koko Töölöön. Ja mikäs on juhliessa kun tuo uskomattoman työn tehnyt valmentaja on ihan kohta ottamassa vetovastuun siitä meidän joukkueestamme Manchester Unitedista. Odotukset ovat korkealla, voin kertoa. Eikä ne juurikaan muuta edes voisi olla: sen verran pohjamudissa rypiessä viime kausi meni.

Sitruunapossetin olettekin jo blogissa tavanneet, vaan voi sitä possettia tehdä muistakin sitrushedelmistä. Tällä kertaa vuorossa appelsiini koska appelsiini=orange=oranje=Hollanti. Ja aasinsilta=paras silta.

Jos et käytä Cointreauta, suosittelen käyttämään 1,5 appelsiinin kuoren. Todistetusti (joko olet kokeillut appelsiini-rosmariinikakkua? Tai kriikuna-rosmariiniflania?) toimivaa twistiä tähän saa myös lisäämään kermaan (ennen kuumentamisen aloittamista) muutaman rosmariininoksan. Myös kardemumma toimii ihanasti kuten nämä kauralastut ovat toistuvasti osoittaneet.

Koska meillä oli sunnuntailounaallamme arvovaltaisia vieraita vallan Israelista saakka (kyllä: Appelsiineja ja Hunajaa- blogin hurmaava Jael!), tarjoilimme me omamme marenki- ja Turkinpippurimuruin (koska salmiakkiahan kaikki täältä kaipaavat? Sen rakettiuhattomuuden lisäksi), mutta niin karamelisoidut appelsiininkuorisuikaleet (ohje täällä), appelsiinisuklaalastut kuin tuoreet marjatkin (etenkin mustikka ja mansikka!) käyvät oikein hyvin. Marenkien ohjeen löydät täältä.

Neljälle (tai kuudelle todella annoskokotietoiselle)

5,75 dl kermaa

1 ison appelsiinin mehu ja raastettu kuori (= 1 dl mehua)

(1 reilu tl Cointreauta/ Grand Marnieria/ Triple Seciä)

1 dl sokeria

Tarjoiluun: Turkinpippurimuruja, marenkimuruja

Kuumenna appelsiinimehu ja kuoriraaste sokerin kanssa kattilassa kunnes sokeri on liuennut. Toisessa kattilassa kuumenna kerma ja anna hieman jäähtyä. Yhdistä se sitten appelsiinisiirappiin, lisää joukkoon Cointreau, sekoita tasaiseksi ja siivilöi.

Kaada annosmaljoihin ja nosta jääkaappiin jäähtymään ainakin neljäksi tunniksi tai vaikka seuraavaan päivään.

Hup Hup!

________________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Vaikka juhannuspöydässämme silakkaa ja uutta perunaa nähtiinkin, niin siihen ne perinteet sitten jäivät. Eikä se silakkakaan currykastikkeineen ja kookos-chili-tomaattikastikkeineenkaan varmaan olisi folklorenatseja saanut ilosta polkkaamaan...

Yksi juhannuksen suosikeista oli kuitenkin tämä. Mustekalacarpaccio on haaveissa houkutellut jo pidemmän aikaa, mutta en ole toistaiseksi onnistunut sellaista jalkapallon kokoista kokonaista, mm. Pulpo a la Gallegaan käyttämääni mustekalaa löytämään (ilmiantoja otetaan ilolla vastaan!). Vain tällaisia vauvoja. Jotka pääsivät hautumaan sherrystä ja savupaprikasta potkua saavaan tomaattikastikekylpyyn ja lopulta lautasillemme. Ensi kerralla ~~syön tämän salaa yksin~~ teen suosiolla tupla-annoksen.

Kahdelle

500 gr pieniä mustekaloja
1/2 fenkoli
2 valkosipulinkynttä (tai 1 iso)
1 punainen chili
3 sardellifilettä
1 tl pimentonia
1/2 dl sherryä (Olorosaa) tai rutikuivaa valkoviiniä
1/2 prk (pienijakoista) tomaattimurskaa/ paseerattua tomaattia
suolaa, pippuria

tarjoiluun: sitruunalohkoja ja tuoretta persiljaa

Sulata ja puhdista (tarvittaessa) mustekalat. Kuori fenkoli, poista kova ydin ja siivuta ohuesti. Siivuta myös chili ja valkosipuli ohuelti. Kuumenna hieman öljyä kasarissa, heitä sinne valkosipuli, chili ja sardellit, pyörittele hetken aikaa ja lisää pimenton. Lisää joukkoon fenkoli ja sherry. Anna kiehahtaa, lisää mustekalat ja lopuksi tomaattimurska. Laske lämpöä ja anna hautua kannen alla noin tunnin. Tarkista maku, suolaa ja pippuroi, lorauta päälle sitruunamehua ja ripottele päälle tuoretta persiljaa.

Tarjoile viinin (hei, mikä sattuma - vinkki alla!), rapeakuorisen maalaisleivän ja ooh- huokaisujen kera.

Saatuamme juhannuksen alla viimeisen kauppareissun alta pois, meni Naapurinpoika postaamaan jonnekin sosiaalisen median pyörremyrskyyn kuvan Alkon tuomisistamme. Saalis olikin sen verran vaikuttava, että sukulaiset siellä antaumuksella surivat Suomen nuorison kohtaloa viinan turmion vietävinä. Mutta ei huolta, mummot, serkut, veljet ja tädit: mehän vain olimme perieurooppalaisia bon viveureja! Meillä harrastettiin viinitastingejä!

Tälle päädyimme Naapurinpojan lyyristen kuvausten perusteella parittamaan hieman viilennettynä italialaisen, Etnan juurella kasvaneesta alkuperäislajikkeesta Nerello Mascalesesta valmistetun Planeta Etna Rosso 2012- viinin (Alkossa 13.90€) , jonka liki rosémaisen hedelmäinen, punaisia marjoja henkivä hapokkuus olikin keveydessään varsin jännä yhdistelmä. Katsos vaan poikaa - jotain se on oppinut!

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Uuden kotimme myötä on minulla nykyään myös uusi keittiö ja siellä Ihan Oikea Uuni. Siis sellainen, jonka saa myös tarpeeksi kuumaksi. Nyt voisi ehkä rohkaistua yrittämään uudestaan vaikka niitä perintökalleusrieskojakin...

Sitä ennen kokeiluun menivät kuitenkin ihanaisesta Suolaa ja hunajaa- blogista jo noin kolme neljäsosaikuisuutta sitten bongatut pita-leivät jotka niinikään vaativat onnistuakseen tarpeeksi kuuman lämpötilan. Resepti oli hyväksi havaittu myös ainakin Sillä Sipuli- blogissa. Ja kyllä voin estottomasti suosittelijoihin liittyä minäkin: ihan idioottivarma tämä on. Uskokaa pois kun idiootti näin sanoo. Ja nopeasti valmistuukin vielä. Ei voi olla tykkäämättä.

Ja siltä varalta, että näitä yli jäisi, niin halkaise ne, leikkaa sopivan kokoisiksi lastuiksi, paahda grillivastuksen alla muutama minuutti ja tarjoile esim. munakoisodipin tai muhammaran kanssa. Pökerryttävän hyvää!

8 kappaletta

2,5 dl vettä

1 tl suolaa

25 gr tuorehiivaa

2 rkl oliiviöljyä

5-6 dl jauhoja (mielellään sellaisia hienoja durumjauhoja, mutta todellakin onnistuu tavallisillakin!)

Sekoita kädenlämpöiseen veteen hiiva, suola ja öljy. Alusta joukkoon vähän kerrallaan tarvittava määrä jauhoja, jotta saat aikaiseksi pehmeän, käsiintarttumattoman taikina. Anna kohota peitettynä puolisen tuntia kunnes taikina on kaksinkertainen. Jaa kahdeksaan osaan, kaulitse litteiksi leipäsiksi ja anna taas kohota puolisen tuntia peitettynä kevyesti jauhotetulla alustalla. Kuumenna uuni 250-275- asteiseksi. Jätä uunipelti uuniin kuumenemaan. Nosta pitaleivät kuumalle uunipellille ilman leivinpaperia ja paista kunnes ne ovat pullistuneet pallukoiksi - uunista riippuen 5-7 minuuttia.

Ja wallah ja ma-shallah! - sinulla on uunituoretta pitaleipää!

Täytä vaikka köftellä, tsatsikilla ja israelilaisella salaatilla tai kukkakaalitabboulehilla!

Meillä näihin survottiin juhannuksena hyvinkin epäortodoksisesti (siellä Lähi-Idässä kun kukaan ei ole oikein tuon possun perään...) nyhtöpossua (blogissa huomenna!) ja punakaali-coleslawia. Ilhamdillah, miten olikin hyvää! Ja niiiiiiiiin haram!

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Onhan tuosta nyhtöpossusta blogosfäärissä hehkutettu jo vuositolkulla. Maanmaninio Campasimpukka lanseerasi tuon maanmainion suomenkielisen pulled pork - käännöksen jo vuonna 2012! Mutta nyt tuosta hitaan haudutuksen tuloksena syntyvästä suussasulavasta herkusta on tullut niin suosittua, että sitä voi kaupasta ostaa valmiina. No pitkä haudutus needed! Eikä sellaista katuruokarekkaakaan ole, jolla ei jonkinlainen väännös tästä listoilta löydy. Viimeistään sen tietää suomalaiseen sielunnmaisemaan kotiutuneen siitä, että eläkevuosiaan jo laskeskelevat kollegatkin ovat suhteellisen sujuvasti omaksuneet sanan repertuaariinsa.

Istuksiessamme Kappelissa Streat Helsinki-övereistä tokenemassa aloitti jopa täysin ventovieras mummo keskustelun kanssamme aiheesta: "niin no oletteko te sitä pulled porkkia tehneet?". Kyllä siinä joutui ruokabloggari hieman vaivaantuneena kiemurtelemaan tuolissaan. Vastaus oli nimittäin "ei". Kyllä, näin jälkijunassa meillä matkaa tehdään! Puolustuksen sanana tosin se, että kyllä meillä muuten ollaan ylikypsäksi hauduttamisen vannoutuneita ystäviä. Lammasta on nyhdetty ja ankkaconfitista (tsekkaa vaikka nämä burgerit!) ei tarpeeksi saada. Viimeisimpänä uunissa hautuivat yön yli häränhännät ihan legendaarisin tuloksin.

Mutta siihen possuun. Olihan tuo vääryys ja Itä-Aasian kokoinen aukko sivistyksessä korjattava. Ja näin juhannuksena teimme, Kotitila-fi- palvelusta testattavaksi saatua jumalaista luomukassleria hyödyntäen. Koska vasta juhannuspäivänä, kaikkien kauppojen ollessa jo kiinni, havahduin siihen, ettei meiltä mitään BBQ-kastikeaineksia löytyisi, tehtailin kylkeen tämän tomaattipohjaisen kastikkeen. Mutta ei kuulkaa haitannut menoa laisin. Ai että meillä tykättiin. AI ETTÄ.

Pita-leipiin löydät reseptin täältä.

Kaveriksi noihin pita-leipiin tungimme korianterinlehtien ja possun lisäksi myös punakaalinjämistä tehdyn coleslaw'n joka nousi ihan uudelle tasolle vaihtaessamme granaattiomenasiirapin villitimjami-mustikkahilloon. Sen mieto makeus komppasi possun hentoa mausteisuutta suorastaan itkettävän hyvin.

Kahdeksaan pitaan

Nyhtöpossu:

750 gr (luomu)kassleria

2 rkl kiinalaista viisimaustetta (tai sekoitus inkivääriä, anista, fenkolia, kanelinkuorta ja pippuria)

2 tl suolaa

2 tähtianista

1 sipuli halkaistuna

1 (kassia)kanelitanko

10 maustepippuria

2 isoa valkosipulinkynttä, kevyesti runnottuna

1 chili, niinikään veitsen hamarpuolella vähn runnottuna

muutaman sentin pala inkivääriä siivutettuna

Pyyhkäise lihan pinta kuivaksi ja hiero suola ja viisimauste lihan pintaan. Kääri kelmuun ja anna maustua jääkaapissa ainakin muutaman tunnin - mielellään seuraavaan päivään. Ota huoneenlämpöön muutama tunti ennen operaation alkamista. Kuumenna uuni 130 asteeseen. Halkaise sipuli ja aseta padan pohjalle. Nosta päälle possu ja heitä pataan lopu ainekset. Kaada vettä niin että possu noin puoliksi peittyy. Hauduta 130 asteessa 5-6 tuntia. Ei oo niin tunnin päälle. Voi antaa olla pidempäänkin. Valele välillä nesteillä.

Nosta liha varoen nesteestään ja anna levätä peitettynä kunnes teet kastikkeen. Siivilöi liemi.

Kastike:

4 dl kypsennyslientä

1/2 dl soijakastiketta

1/2 siirappia

2 dl paseerattua tomaattia

1/4 dl punaviinietikkaa

1 reilu tl maustepippuria

(mustapippuria)

Mittaa ainekset kattilaan ja anna kiehahtaa. Keitä puolisen tuntia kunnes se on paksuuntunut ja redusoitunut. Tarkista maku ja mausta. Nyhdä possu sopivan kokoisiksi kimpaleiksi, sekoita kastike joukkoon (tee halutessasi tuplasatsi jotta jengillä on kastiketta tarpeen tullen lisätä possuunsa) ja kuumenna vielä uunissa foliolla peitettynä 175 asteessa puolisen tuntia.

______________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Oli minullakin kunnianhimoiset ajatukset raparperikauden maksimoinnista. Suunnitelmissa oli niin raparperiketsuppia, raparpericurdia kuin hillojakin. Ja miten kävi? No ei ihan noin. Sain tehtyä oksennukselta maistunutta raparperipossua. Niin ja vuohenjuusto-valkosuklaa-rosmariinista raparperipiirasta joka oli kyllä ihan oikeasti hyvää. Kokeile vaikka!

Tämän juhannuksen kulinaaristen karkeloinnit päätti ~~tylsän tavanomainen~~ klassisen ajaton raparpericrumble. Ei tosin mitään niin vanhaa, ettei jotain uuttakin: tämänkertaisen version raparperi sai vähän ytyä inkivääristä ja crumble puolestaan paahdetuista kookoslastuista. Olen niihin ihan rakastunut - ne antavat muuten hauskaa purutuntumaa myös suolaisiin ruokiin - ripottele niitä esimerkiksi salaatin taiaasialaistyyppisen haudutetun possun päälle!

Enhän muuten voi olla ainoa, jonka mielestä raparperin tuoksussa on jotain hyvin... no, kannabismaista? Enhän...?

Kuudelle

Raparperitäyte:

750 gr raparperia

muutaman sentin pala inkivääriä siivuina

1 vaniljatanko

1,5 dl sokeria

Halkaise vaniljatanko ja raaputa siemenet ulos. Trimmaa raparpereistä rumat ja kuivat päät ja kuori jos ne ovat kovinkin paksuja jo. Paloittele muutaman sentin paloiksi ja mittaa kattilaan muiden ainesten (mukaanlukien vaniljatangon kuori) kanssa ja kuumenna. Anna porista hiljalleen kunnes raparperit ovat pehmeitä - n. 7-10 minuuttia. Poista vaniljatangon kuori ja inkiväärisiivut, tarkista maku ja lisää tarvittaessa sokeria.

Crumble:

75 gr voita

1,5 dl jauhoja

ripaus suolaa

1 dl paahdettuja kookoshiutaleita

1 dl sokeria

1 dl paahdettuja ja rouhittuja pähkinöitä (cashew-, para-, hassel-, pekaani-tai macadamia)

2 reilua tl kardemummaa

Paahda kookoshiutaleita/ lastuja hetki keskilämmöllä pannulla (ilman öljyä). Tee sama pähkinöille. Anna jäähtyä hieman ja rouhi. Raasta voi kulhoon raastinraudalla ja hiero jauhot sen ja suolan kanssa murumaiseksi seokseksi. Lisää seokseen sitten muut ainekset. Levitä raparperitäyte uuninkestävän vuoan pohjalle ja crumble seos sen päälle. Raasta seoksen päälle vielä muutama liuska voita ja paista 175 asteessa kunnes crumble on kauniin kullanruskeaa - n. 30-40 minuuttia.

Tarjoile hieman jäähtyneenä joko vaniljakastikkeen tai - jäätelön kanssa.

___________________

SAISIKO OLLA LISÄÄ?

Vesimeloni-minttu-fetasalaatti

Alko palasi Espalle

Keskikesän juhlaa

Porchettaa! Prego!

Makumatkailua Vietnamiin

Minttuinen hernerisotto

Mekin tahdomme 2014

Instagramissa mekin

Krapulantappaja

Currysilakat

Kookos-chili-korianterisilakkaa

Saksalainen perunasalaatti

Gluteeniton sitruuna-unikonsiemen-jogurttikakku

Malesian herkkuja

(Kanan)sydämet syrjällään

Oranje posset

Pulpo con sherry y pimentón

Pitaa sen olla pitää

No sitä nyhtöpossua sitten

Raparperirakkautta